Nämä Tony Kakon kirjoittamat kommentit löytyvät Sonata Arctican The Collection -kokoelman kansivihkosta.
Tätä biisiä nauhatessa oli ihan järjettömän hyvä fiilis. Rankkuudestaan huolimatta varmaan yksi herkimmistä biiseistä mitä meillä on. Lyriikoita tehdessä katselin Braveheartia. Kyllä sen varmaan tuosta kuuleekin. Ei olla soitettu livenä kun varmaan muutaman kerran.
Ensimmäisten tuplabasaribiisiemme joukosta ja ekalta levyltä tietty. Oli myös demolla, jolla saimme levytyssopimuksen. Ahti (Kortelainen) oli vain hukannut levystä rumpuraidat, tai ainakin osan niistä, joten tämä soitettiin kokonaan uudestaan. Kauheena ei klikkejä studiossa käytetty, ja ehkä siitäkin johtuen tämä levylle päätynyt versio on varmaan 40 sekuntia lyhyempi kuin demolla. Eli vauhtia tuli VÄHÄN lisää siinä välissä. Yhä aktiivisessa keikkasoitossa. Hyvä perusbiisi.
Tämä kappale kummiteli mielessä jo ainakin Winterheart's Guildin aikana, mutta en sitten saanut valmiiksi. Ajatuksena oli tehdä tähän The End of This Chapter -teemaan liittyen EP tai jopa teema-LP, mutta kaikki kasassa sitä varten olleet kappaleet ovat hiljahdelleen lorahdelleet varsinaisille albumeille. Tarina, tai pikemminkin teema, tulee jatkumaan taustalla varmaan niin kauan kuin Sonata Arctica on kasassa. Julkaistiin eka sinkkuna Reckoning Nightilta. Samaan aikaan julkaistiin myös EP-versio muutamilla bonusviisuilla. Taisivat vielä olla samaan aikaan sinkkulistan korkeilla sijoilla. Harvinaisen outoa.
Winterheart's Guildin eka sinkku ja taisipa olla myös meidän eka listaykkössinkku. Tosin se nousi sinne vasta toisella viikolla ohi samaan aikaan julkaistun Darude-rallin ja pysyi siellä muutaman viikon. Nimen lämäsin täysin sillä ajatuksella, etta varmaan kuulostaa jollekin edes heti tutulta. Kaikkea sitä. Kiva biisi kuitenkin.
Oli jollain meidän varhaisista demoista, mutta syystä tai toisesta ei päätynyt ekalle levylle. Oli varmaan liian lälly tai jotain. Ehkä se oli hyvä näin että tämä tuli vasta Silencelle. Saatiin Mikko pianoon.
Tämä biisi sai aika paljon erikoishuomiota kun Idols-tähti Agnes koveroi sen tv:ssä. Varmaankin meidän suositumpia biisejä, myös kaappifanittajien mielestä.
Ja hilipati hippan. Silencen eka sinkku. "Ja taas Bodom-faneja viilataan linssiin" on varmaan legendaarisin viesti mihin olen varsinaisen Silence-albumin ilmeistymisen jälkeen törmännyt. Eli kai tää on sitten aika raskas levyn yleiseen ilmeeseen verrattuna. Voitettiin tästä tehdyllä videolla aika monessa paikkaa paras heavy-video äänestys. Yhä tänäänkin meidän parhaiten tuotettu video.
Ja mun lempparia, 3/4 vastaan 4/4 kompin pyöritystä. Studiosta lähetimme japaniin raakileita pyynnöstä kuultaviksi, ja kommentti oli tästä että on "ihan paska". Ei ihan noilla sanoilla, mutta rivien välistä se kuulsi. Sitten kun pistivät pihalle spessu-EP:n niin Black Sheep oli sen avausraita. Mitä Kemi voisi tästä ajatella? Mukava liveveisu, vaikka aktiivisesti puhun sen pois jättämisen puolesta. Homma maistuu ihan tuulimyllyn siiveltä jo.
Rikki. Varmaan meidän ehjimpiä biisejä. Studioon mennessä oli tunne, että jos tästä tulee vielä oikea biisi, niin sitten tulee. Winterheartsin toinen sinkku. Kannessa on mun ottama kuva jonkun elukan alaleuasta. En väitä, mutta luulen. Saattaa olla myös yläleuka.
Kuuntelin paljon Royal Huntia kun tämän tein, ja itse ainakin kuulen sen. Erittäin kiva biisi, eikä töki vieläkään laulaa. Ecliptican varmaan onnistuneimpia kappaleita.
Vai onko tämä Full Moon? En itsekään tiedä miten se kirjoitetaan, mutta väliäkö sillä. Oli pitkään lempparibiisejä, mutta on kyllä kärsinyt aika lailla inflaatiota vuosien aikana. Keikoilla on silti aina ja ikuisesti kiva kuulla kun jengi huutaa "run away, run away, run away" ja "Fullmoon"!. Yksi niitä lauluja, jotka "näen" kuvina edessäni, kun laulan.
Päätettiin tehdä tästä juhlan kunniaksi uusi versio. Olisin itse varmaan tehnyt tästä vieläkin erilaisemman, mutta ehkä tää ois menny höpön puolelle sitten. Taustalaulut kokivat varmaan suurimman uudistuksen. Soitannollisesti päätimme käyttää livekäytössä ollutta sovitusta, tiputtaa siis mm. tempoa aika lailla, ja kaikki tehdyt muutokset ovat mielestäni perusteltuja ja tekevät biisille oikeutta. Ja ne jotkasanovat että alkuperäinen on on aina alkuperäinen, ovat oikeassa. Onhan se. Mutta tämä on kuitenkin niin paljon alkupetäistä parempi!
Häkki perkele. Joo, tätä ollaan pidetty keikan viimeisenä rallina jo moooonta vuotta, enkä näe oikeastaan miksei voisi olla jatkossakin. En vastusta. Kiva biisi. Bändillä on hyvä olla edes jokup erinne, olkoonkin sitten vaikka setin viimeinen kappale. En tiedä miksi, mutta tämä biisi kulki treenivaiheessa nimellä DDB. En kyllä yhtään muista yhtään mistä tuo kirjainyhdistelmä tuli.
Silence-albumin toinen sinkkulohkaisu. Sai mukavasti radiosoittoa ja oli myös setissä pitkään. Ajoittain vieläkin. Kaunis kappale ja herkkä, traaginen ihmissuhdetarina, kuten niin monet sitä ennen ja sen jälkeen.
No niin! Meinasi heti mennä pöh-pilalle koko ura! Ihka ensimmäinen sinkkumme -99 kesällä ja piru että jännitti. Mentiin Tuskan aikaan Spinelle fiilistelemään masteria, paikalla oli Nightwishin jätkät ja Tuomas tuli koppiin mukaamme kuuntelemaan – jännitti, kuten jo sanoin. No, sittenhän kävi se legendaarinen "biisi pyörii väärällä nopeudella -juttu. Muuten ei oltais huomattu, mutta jos laulaja kuulostaa raadikaalisti möreämmältä kuin onkaan, niin jotain on vialla. Levyjä ehdittiin myydä jotain satoja, ennen kuin se vedettiin kaupoiosta, ja uusi versio pistettiin myyntiin. Eli saatiin eka sinkusta meidän eka keräilykappale. Käsittääkseni näistä virheellisistä saa jo tänään maksaa aika kivan hinnan pimeillä markkinoilla.
Tämä on ensimmäinen meidän biisi ikinä, jossa on tuplabassarit. Alun perin tämä oli kovin paljon hitaampi ja erilainen kaikin puolin. Joku osa peräti irroitettiin tästä ja lisättiin johonkin toiseen biisiin. Nauhoitimme Successor-EP:llä alun perin olleen kappaleen uudelleen Silence-albumia varten. Keskiarvoltaan ne ovat varmaan yhtä hyviä. Biisin nimi tuli samannimiseltä kaupungilta, jossa myöhemmin soitimme tämän kappaleen ensikertaa Sonata Arcticana livenä.
Kerrassaan legendaarinen päivä meille, tosin ei pelkästään tästä syystä. Keikkamesta meinasi hajota päälle raekuuron vuoksi ja peruutus oli lähellä yli 3000 raivokkaan fanin odottaessa pihalla sateessa. Japanissa kovin suosittu kappale.
Susiteema jatkuu. Ole yrittänyt joka levylle saada ainakin yhden uuden susibiisin ja tämän on Reckoning Nightilta. Masterointivaiheessa lisätty kärsivän kuuloinen susiäänite saa mut vieläkin nauramaan. Ei voi olla elo noin ankeeta. Ei ehkä olisi päätynyt mun Best of Sonata -kokoelmalle, kuten ei moten muutkaan tällä levyllä, mutta on varmaan kuuntelijaystävällistä lähestyä asiaa toiselta kantilta.
Toinen remakeista, jotka nauhoitettiin ihan vain ja pelkästään tätä kokoelmaa varten. Näitä biisejä uusiessa ei lähdetty tekemään väkisin niin sanoitusti "parempaa versiota", vaan mieluummin kunnioittaen sitä luonnollista muutosta, jotka biisit ovat käyneet läpi vuosien livesoiton aikana. Alkuperäisen "tunnelmaksi" kai luonnehdittavan mystisen asian löytäminen uudelleen nauhoitukseen on käytännössä mahdotonta. Vaikka uusinta toteutettaisiin piirulleen samalla tavalla kuin alkuperäinen, ihminen kuulee aidon ja uuden eri tavoin. Se on henkinen juttu, minkä yli on vaikea päästä. Ja sehän on kyllä ihan ok. Ehkä tässäkään tapauksessa remaket ei ole suunnattu faneistamme näille "pioneereille", vaan uusille ystäville, joille täten tarjotaan enemmän "sokerikuorutettu" versio vanhasta meidän mittakaavassa klassikosta paremmilla soundeilla ja toteutuksella.
Vokaalimasturbaatiostani (joo, mie tykkään laulaa taustoja) lukuun ottamatta tämä version on siis kutakuinkin liveversion 2006 mukainen.
Alkuperäisestä voin kertoa muistona, että debyyttialbumiamme Eclipticaa miksatessa saimme Karmilan Mikolta ensimmäisen niistä harvoista kaiketi kehuiksi laskettavista kommenteista. Mikko sanoi puhelimessa jotain kysyttyään, että "tää on yllätävänki hyvä biisi". Sen kyllä lämmittää mieltä vieläkin, ja on kai tää sitten aika hyvä biisi. Joo, mie tykkään.
Tony Kakko
10.10.2006